Tule saamaan onnistumisia ja oivalluksia kurssilta

Järjestäessäni Tony Knightin viikonloppukurssia ensimmäistä kertaa, oli jännä nähdä kuinka kurssilaiset saapuessaan erilaisine odotuksineen ja lähtökohtineen nopeasti pääsivät jutun juonesta kiinni. Osalle asia oli hieman tuttua kirjan tai konsultaation kautta, osalle asia oli ihan uutta. He ehkä luulivat kuulevansa, mitä ovat tehneet väärin aiemmin tai Tonyn näkemyksiä muista kouluttajista. Sen sijaan Tony johdattikin meidät  koiran asemaan ja katselemaan eri tilanteita sen näkökulmasta. Miksi se ’hyppii ilosta’ tai kantaa kenkiä meille, kun saavumme kotiin? Tai miksi koira ei syö yksin ollessaan, vaan vain kun olemme itse paikalla? Tai miksi mikään ei saa koiran haukkumista loppumaan, vaikka on kyse vain postinjakajasta tai muusta arkeen kuuluvasta yksinkertaisesta asiasta?

Saimme kuulla, mitkä motiivit ja millaiset tarpeet ohjaavat koiraa näissä tilanteissa, sen sijaan, että pureuduttaisiin vain siihen, miten kouluttaa koiralle sitä taikka pois tätä. Käsittelimme myös sitä, mikä rooli meillä on koiran elämässä ja millaisilla tekemisillä ja etenkin millaisella asenteella saamme koiran toimimaan yhteistyössä kanssamme omasta vapaasta tahdostaan – kun se on itse havainnut, että tarjoamamme toimintatapa on senkin näkökulmasta paras.

Koira alkaa käyttää itse omaa päätään ja itsehillintäänsä. Kun se on sitten tullut siihen ratkaisuun, että me taidammekin tuntea elinympäristömme paremmin kuin se ja osaamme toimia siinä ilman, että koira stressaantuu tai joutuu vaikkapa puolustautumaan, olemme toimillamme ja asenteellamme ansainneet koiran luottamuksen ja kunnioituksen.

Osa saamistani kurssitiedusteluista liittyy siihen, miten matkustaa koiran kanssa kurssille tai monen koiran omistajat miettivät, että minkä koiran ottaisi mukaan kurssille. Jälkimmäisille voin vakuuttaa, että huonoja vaihtoehtoja ei ole, kaikki koirat opettavat meitä kuuntelemaan niitä ja sitä myöten toimimaan oikein. Itse suunnittelin ensimmäisellä kerralla harjoittelevani lauantaina toisen koirani kanssa ja sunnuntaina toisen, mutta päädyin kuitenkin harjoittelemaan saman koiran kanssa molempina päivinä, koska huomasin, että sain näin itse irti enemmän kurssista. Koirasta riippuen sekin ehtii oppia paljon näiden kahden harjoituskerran aikana, ennen kaikkea se alkaa näkemään meidät uudenlaisessa valossa, rauhallisina ja vakuuttavina laumanjohtajina.

Heille, joista koiran kanssa matkustaminen tuntuu stressaavalta, voin vakuuttaa, että voit hyvin tulla kurssille myös ilman koiraa. Muiden harjoitellessa oman koiransa kanssa Tony kiertää heitä läpi antaen henkilökohtaista opastusta ja ilman omaa koiraa pääset seuraamaan aitiopaikalta jokaista koirakkoa ja Tonyn heille antamia ohjeita. Näin näet enemmän erilaisia tilanteita ja ratkaisuja, ja saat paljon työkaluja, jotka voit laittaa käytäntöön kotiin palattuasi. Jos joku asia tuntuu sitten kotona hankalalta tai ei muistu mieleen, niin kurssin hintaan kuuluu se, että Tony vastaa kurssilaisten kysymyksiin myös jälkeenpäin – ja minä autan, jos kielen kanssa on haasteita.

Suosittelen kurssia lämpimästi kaikille ja vastaan mielelläni kaikkiin kysymyksiin, mutta kannattaa toimia pian, ilmoittautuminen päättyy jo ma 17.7.!

Mainokset

Tunnetta & tekniikkaa

Otsikon sanat jäivät mieleen keväiseltä Soul Teamin hevosavusteiselta Psykologisen Turvallisuuden kurssilta.

Sanat kuvaavat hyvin myös Amichien Bonding-metodia, sillä ei yksin riitä, että teemme oikeat toimenpiteet koirien kanssa, vaan meidän pitää tehdä ne oikeanlaatuisesta tunteesta käsin ja näin luoda myös oikea ilmapiiri, jossa koiramme – ja meidän oma – kehitys on mahdollista. Oikealla tunteella tarkoitan sellaista suht neutraalia olotilaa, jossa ei ole pakkoa, painostusta, vaatimuksia eikä edes liikaa innokkuutta.

Mainitsemallani kurssilla sain työskennellä suomenhevosen kanssa, ja ensimmäisenä tehtävänä oli taluttaa hevosta riimussa. Lähdin taluttamaan tätä vanhaa konkaria hyvin iloisella ja innokkaalla energialla reippain askelin, mutta hevonen ei halunnutkaaan seurata minua vaan laittoi vastaan. Yritin uudestaan, ja sama tulos. Seisoin hetken paikallani, vedin henkeä, rentouduin ja lähdin liikkeelle hieman rauhallisemmalla energialla, ja hevonen seurasi minua kauniisti.

Yli-innokkuuteni sai tässä hevosen epäröimään minun seuraamista, mutta kun hieman rauhoituin, se seurasi minua mielellään. Ei ollut kyse siitä, etteikö hevonen olisi ollut seurannut minua ripeässäkin vauhdissa, vaan se vastusti enempi asennettani ja sitä tunnetta, mistä lähdin liikkeelle.

Samalla tavalla koiratkin reagoivat voimakkaisiin tunteisiimme – olivat ne sitten ”positiivisia” tai ” ”negatiivisia” – ja saattavat näyttää haluttomilta yhteistyöhön, vaikka sinänsä teemme kaiken oikein. Kun saavutamme myös oikean tunnetilan, viestimme menee selkeämmin perille.

Tämä voi kuulostaa hifistelyltä, mutta eläimet ovat kuin superherkkiä sensoreita, jotka aistivat meidän olotilan hyvin syvällisesti kaiken aikaa. Ne eivät ymmärrä tekevänsä näin, eikä sitä, mistä meidän reaktio johtuu. Ne eivät myöskään pysty estämään sitä, että se vaikuttaa niihin itseensä.

Onneksi me itse voimme tulla tietoiseksi tästä, ja etsiä kuhunkin tilanteeseen sopivaa tunnetta – lupaan, että se peilautuu koiraan heti. Ja kun yhteys on luotu oikeasta tunteesta käsin, se vahvistuu aikanaan niin, että pienet ailahtelumme eivät saa koiraa välttämättä reagoimaan tai reagoituaan se rauhoittuu nopeasti.

Tarkkaile tunnetilaasi lenkille lähtiessäsi tai kutsuessasi koiraa luoksesi – huomaatko, miten oma tunnetilasi peilautuu koirastasi?

 

Pekkojaminä
Pekko ja minä tutustumassa ennen harjoitusta. (Kuva Henriikka Maikku / Soul Team)

Stressi

Korvia hyytävä kimakka kiljaisu. Ärsyttää heti. Hetken hiljaisuus ja sitten toinen. Ääni kimpoaa ikkunoista ja seinistä ja osuu suoraan selkäytimeen. Ikään kuin koira tietäisi tarkkaan, mikä ääni tuntuu minusta pahimmalta. Koira kävelee ovelle ja takaisin, ja kimahtaa taas.

Mikä saa sen tekemään näin? Olemme kaikki kotona, eikä mitään erityistä ole tapahtunut tai tapahtumassa. Se tuijottaa tyhjin silmin ikkunasta ulos ja tekee taas pienen kierroksen. Turhaudun. Kaikki on hyvin niin mikä sen oikein on?

Tiedän, että niin kauan kuin kiristelen hermojani ja yritän ratkaista asiaa tekemällä jotain, saisin tilanteen vain pahenemaan. Uppoudun ruoanlaittoon ja unohdan asian hetkeksi, ja kun vilkaisen olan yli, koira on täydessä unessa.

Tällainen käytös kielii koiran stressistä. Jotkin aiemmat tapahtumat tai sitten ihan vain kodin kiristynyt ilmapiiri saa koiran reagoimaan näin. Se ei ole sen syy enempää kuin tulipalo palohälyttimen.

On inhimillistä olla joskus stressaantunut. On luonnollista, että palaamme kotiin väsyneinä ja haluamme palautua rauhassa ja päivän tapahtumat myllertävät mielessä. On kuitenkin hyvä kehittää tapoja käsitellä tarvittavat asiat ja rauhoittaa mieli valtavalta myllerrykseltä.

On myös hyvä nähdä – ja myöntää – miten meidän stressi vaikuttaa koiriimme, ne havaitsevat meidän huolen heti, olimmepa itse tietoisia stressitasostamme tai emme. Koira reagoi herkästi tilanteeseen ja käyttää niitä keinoja ilmaisemaan huoltaan, mitä koiralle on suotu – osa alkaa vahtia, haukkua tai vaikkapa nuolla itseään tai esimerkiksi mattoa pakonomaisesti.

Ei koira mene rikki ajoittaisesta stressistä, mutta on hyvä nähdä, ettei se ole myöskään syypää siihen. Niin kauan kuin olemme jumissa siinä ajatuksessa, että ongelman ydin on koiran käytös, emme pääse eteenpäin. Syyn etsiminen koirasta saa meidät vain kiehumaan ja kaikki ne ongelmatilanteet, joissa olemme koiran takia olleet, syöksyvät mieleen ja tuntuvat sietämättömiltä; ”mitä kaikkea olemmekaan joutuneet kestämään”- sävyinen ajattelu täyttää pään.

Emme huomaa, että tällainen ajattelu saa myös meidän pulssin ja stressihormonien määrän nousemaan, sekunneissa. Koira vaistoaa tämän ja yrittää huolehtia meistä ja kodista vielä paremmin, tehden vielä enemmän sitä, mikä meitä jo valmiiksi ärsytti. Mikään koulutus ei poista koiran tarvetta pitää huolta laumasta, jos se näkee, ettemme ole itse kunnossa tekemään sitä.

Useimmiten tilanne ratkeaa parhaiten, kun keskitymme itseemme, vapautamme itsemme ehkäpä jostain negatiivisesta ajatuskierteestä, murehtimisesta tai päivän aikana kertyneestä stressistä. Jokaisella on oma tapansa tehdä tämä, keittää kuppi kahvia tai teetä, laittaa musiikki soimaan, lukea hyvää kirjaa, venytellä, käydä juoksemassa tai ihan vain hengittää syvään. Koira reagoi usein tunnelman muutokseen saman tien ja pystyy rentoutumaan.

Pidetään huoli itsestämme ja levätään tarpeeksi, niin koirammekin voivat paremmin.

Kuka opettaa ketä?

9_us3

Aina kun luulen pitäväni koiralleni ’koulutushetken’, niin huomaan, että minä se päädyn kuitenkin koulunpenkille – tuttu tunne varmasti monelle! Toki koirakin voi oppia siinä uutta, mutta kyllä se muutos lähtee minusta ja omasta kehityksestäni.

Omana tavoitteena ei ole niinkään opettaa koiralle uusia temppuja tai käskyjä, vaan oppia toimimaan niin, että koira voi luottaa minuun silloinkin, kun se on sille vaikeassa tilanteessa. Haluan tulla siksi luotettavaksi tahoksi, jonka puoleen koira voi kääntyä tiukassakin tilanteessa. En ole luonnostani vahva auktoriteetti, vaan herkkä ja välillä arkakin. Koiran kanssa toimiessa herkkyydestä on myös etua, mutta arkuuteni minun on voitettava pitääkseni koirani puolta ja toimiakseni oikein sen kannalta. Minun on kuitenkin välillä vaikeaa pitää puoliani, koska toimintani eroaa valtavirrasta. Koiran rentoutuessa saan kuitenkin vahvistuksen siitä, että olen oikealla polulla ja että toimin – mikä tärkeintä – koiran luonnollisia vaistoja kunnioittaen.

Se, mikä myös vahvistaa itseluottamustani ja lisää rohkeuttani toimia koirani edun mukaisesti, on samanhenkisten ihmisten tuki ja luotettavien kouluttajien ohjaus. Nautin käydä Tonyn, Janin ja Mervin kursseilla uudestaan, vaikka sisältö onkin jo entuudestaan tuttua. Se on vain niin vahvistavaa saada ohjausta ja kokea konkreettisia onnistumisia – ja jakaa ne samanhenkisten ihmisten kanssa.

Nyt meillä on mahdollisuus saada Tonyn valmennusta kesäkuussa. Ota heti yhteyttä, jos kiinnostuit, ryhmässä on vielä muutama paikka jäljellä!

 

Rajojen asettaminen

Tarkoituksenani ei ole antaa tässä tarkkoja neuvoja erilaisiin tilanteisiin, koska Jan Fennellin ja Mervi Kärjen kirjat sisältävät paljon tarkkoja käytännön neuvoja. Haluan kuitenkin käsitellä rajojen asettamista ihan käytännön tasolla, sillä en halua antaa sellaista kuvaa, että kaikki koiran käytös on vain siedettävä. On hyvin tärkeää asettaa koiralle rajat.

Suuri osa koiran ongelmakäyttäytymisestä on itse asiassa luonnollista käyttäytymistä, jonka vain koemme ongelmalliseksi, koska se ei sovi meidän ihmisten elämään tai se on meistä esimerkiksi noloa. Helpottavaa tilanteessa on se, että suurin osa ongelmakäytöksestä poistuu, kun opimme yksinkertaisesti jättämään tilanteet huomiotta. Jos koira ei saa meitä reagoimaan tekemisiinsä, ei sillä ole enää syytä toistaa samaa käytösta. On myös hyvä olla askel edellä, ja tarvittaessa laittaa lempikenkämme – tai minun tapauksessa esimerkiksi tulitikkuaskit ja villalangat – turvaan, jotta ei ole mitään syytä menettää hermoja näiden takia.

Joskus on kuitenkin tilanteita, jolloin koiran käyttäytymiseen on reagoitava. Sen ei voi antaa kävellä vieraiden päällä tai esimerkiksi haukkua heille uhkaavasti. Tällöin paras tapa saada koira ajattelemaan tekemisiään, on poistaa koira tilanteesta rauhallisesti. Lyhyt (5-15 sek) eristäminen toimii loistavasti koiralle viestinä, että sen ei tule käyttäytyä näin.

Turvallisin tapa siirtää koira toiseen huoneeseen on käyttää hihnaa, sillä osa koirista ei suhtaudu suopeasti, jos niitä tartutaan pannasta. Jos tilanne on ennakoitavissa, hihnan voi laittaa kiinni etukäteen, tai käyttää pään ympäri sujautettavaa hihnaa. Joka tapauksessa on olennaisen tärkeää, että emme kommunikoi koiran kanssa tilanteessa sanoilla tai katseella, ja että toimimme täysin rauhallisesti.

Koiran voi päästää ulos heti lyhyen ajan päästä, jos se on ollut hiljaa. Jos koira jatkaa toimintaansa samalla tavalla, toistetaan sama ja pidennetään aikaa hieman. Alkuun tätä voi joutua toistamaan monta kertaa, mutta viesti koiralle on vahvin mahdollinen: ”Jos toimit noin, juodut hetkeksi pois laumasta.” Voimme luottaa siihen, että sitä se vähiten haluaa. Eristämistä ei kannata käyttää turhan usein, vaan ainoastaan vaativimmissa tilanteissa.

Eristäminen yksittäin käytettynä ei välttämättä tuo haluttua tulosta, jos aina muulloin annamme koiralle periksi tai huomioimme sitä aina sen ehdoilla.

Rankaiseminen

Olen lukenut joskus netissä kiertäneen ohjeen sanomalehden käytöstä, jossa neuvottiin koiranomistajaa rullaamaan sanomalehti tiukalle ja läpsäyttämään sillä itseään, kun koira tekee jotain epätoivottua. Se on hauska teksti ja kuvaa oikeaa asennetta; koiran käytös aiheutuu useimmiten meistä, joten peiliin katsominen on paikallaan.

Antaisin kuitenkin vieläkin lempeämmän neuvon; ollaan lempeitä itsellemmekin ja mietitään rankaisemisen sijaan, miten saisimme koiran ymmärtämään meidät paremmin.

Usein koiran motivaatiot yksinkertaistetaan niin, että koira tekee mitä se tekee, jos se joko saa jotain positiivista siitä, tai jos se välttää jotain negatiivista. Asia ei ole näin yksinkertainen. Mikään herkku tai kehu ei saa koiraa lopettamaan laumansa puolustamista, jos se ajattelee olevansa siitä vastuussa. Mikään rankaisukaan ei tehoa, sillä moni koira on valmis sietämään aikamoista epämukavuutta, koska syy sen käyttäytymiseen piilee syvemmällä.

En suvaitse minkäänlaisten fyysisten rankaisujen, huutamisen, hihnasta nykimisen tai roikottamisen, kolinapurkkien tms. käyttöä. Tämä kaikki on silkkaa väkivaltaa ja vallankäyttöä, ja opettaa koiralle vain, että meihin ei ole oikein luottamista, mikä vain lisää koiran hämmennystä entisestään

On hyvin tärkeää asettaa koiralle rajat, mutta ei ole tarpeen käyttää väkivaltaa tai pakkokeinoja.

Ps. En halua antaa sellaista kuvaa, että kaikki koiran käytös on vain siedettävä, joten jatkan samasta aiheesta seuraavassakin tekstissä, parin päivän päästä.

Passive is the new active.

Usein kuulee, että koiraa pitää stimuloida, innostaa ja aktivoida kaiken aikaa. Tunnolliset koiranomistajat lenkittävät koiraa vähintään ne kuuluisat kolme kertaa päivässä, satoi tai paistoi. Harrastetaan ja aktivoidaan. Pelätään, että koira menee jotenkin pilalle, jos sillä ei ole jatkuvasti tekemistä ja virikkeitä.

Myös erilaisia käyttäytymisongelmia yritetään ratkaista lisäämällä tekemistä. Jo ennestään stressaantunut, levoton tai muuten vain kierroksilla käyvä koira saa entistä enemmän tekemistä ja aktiviteettia, jotta sen ’liika energia’ ei purkautuisi ongelmakäytöksenä.

Mitä jos koira tarvitsisikin lepoa? Mitä jos se ei yksinkertaisesti osaa rauhoittua, koska se on tottunut olemaan liikkeessä koko ajan? Jos koira ei osaa vain ’olla’, ei sen kehon stressitaso ehdi laskea milloinkaan terveelliselle tasolle.

Toki koiran pitää päästä tarpeilleen riittävän usein. Toki erilaiset koiraharrastukset ovat usein hieno tapa kehittää koiran ja omistajan välistä suhdetta. Ollaan kuitenkin rehellisiä itsellemme ja tehdään asiat oikeista syistä: aktiviteeteillä tai liikuntaa lisäämällä ei ratkaista käyttäytymisongelmia.

Koiran saa olemaan paikoillaan kouluttamalla, mutta todellinen lepo ja vapautuminen on sitä, mikä tapahtuu luonnostaan, kun koira saa vain olla. Moni koira on unohtanut tämän taidon, koska ne saavat jatkuvaa stimulaatiota tavalla tai toisella.

Annetaan koirallemme tilaa ja aikaa vain olla. On hyvä olla koiran kanssa, mutta silti pysyä hiljaa ja passiivisena, vaatimatta koiralta mitään. Se voi olla täysin uusi tila sille. Saatamme joutua opettamaan tämän sille esimerkin avulla, eli ottaa iisisti ja relata itsekin. Se tekee hyvää meille molemmille.

Passive is the new active.

Irti päästäessä stressi helpottaa.
Irti päästäessä stressi helpottaa.

Luottamuksen rakentaminen

Luottamus minkä tahansa eläimen kanssa rakennetaan kunnioituksen ja vuorovaikutuksen kautta, ymmärtämällä mistä tilanteessa on kyse eläimen näkökulmasta. Jos haluamme vain saada eläimen johonkin harrastus- tai hyötykäyttöön, ohitamme helposti sen yksilölliset tarpeet.

Ei ole itsestäänselvyys, että koira saa meiltä aikaa luottamussuhteen rakentamiseen, koska usein kiirehditään kouluttamaan koiralle erilaisia temppuja tai komentoja. Sitä ennen olisi kuitenkin hyvä pysähtyä ja luoda luottamuksellinen suhde koiraan, vastata sen tarpeeseen selvittää kunkin osapuolen rooli.

Ensimmäinen askel on siis onnistua saada koira luottamaan meihin turvan tuojana ja päätöksentekijänä. Me emme voi pakottaa tätä asetelmaa, vaan meidän pitää oikeasti toimia niin joka päivä, että vakuutamme johdonmukaisuudellamme ja rauhallisuudellamme olevamme porukan viisain ja vakain yksilö.

Mikään koulutus ei poista tätä tarvetta koiralta, vaan se täytyy huomioida jokapäiväisessä tekemisessämme. Tämä luottamus luodaan ja sitä vahvistetaan aina koiran kanssa toimiessamme – ja myös silloin, kun emme varsinaisesti toimi koiran kanssa.

Ansaitse koirasi luottamus toimimalla viisaasti. Uskalla olla käyttämättä komentoja tai kieltoja, ja anna koiran itse hakea oma luonnollinen tapansa rakentaa luottamusta.

Luottamus
Lähde: Pixabay

Eat or be eaten

Osa koirista on iloisia ja vähemmän stressaavia tyyppejä, jotka ottavat lähes kaikki tilanteet rennosti. Valtaosa koirista kantaa kuitenkin huolta monista eri tilanteista, ja yrittää hoitaa niitä niillä keinoin, mitä niille on suotu. Lempeäkin koira voi toimia hyvin raivokkaasti puolustaessaan meitä ohittaessamme esimerkiksi polkupyöräilijää tai toista koiraa, koska se tuntee toimivansa oikein.

Ei ole helppo hyväksyä, miksi koira tuntee tarpeen tehdä näin. Haluaisimme kovasti ratkaista tämän ongelmatilanteen, mutta on kuitenkin aiheellista katsoa tilannetta kokonaisuutena.

Koiran, kuten minkä muunkin tahansa yksilön, käyttäytymisen perimmäinen syy on selviytyminen, henkiin jääminen. Selviytymisen luonnon laki on yksinkertainen; eat, or be eaten. Koira tietää vaistonvaraisesti, että vaaratilanteessa sen ensisijainen tehtävä ei ole olla muille mieliksi, joten sen huomion kääntäminen pois vaarasta on vaikeaa.

Hyväksytään koira sellaisena eläimenä kuin se on. Mikään koulutus ei poista koiran synnynnäistä selviytymisvaistoa; tarvetta kuulua laumaan ja pysyä hengissä. Voimme kuitenkin tätä tietoa hyväksi käyttäen toimia niin, että koira alkaa luottamaan meidän ratkaisuihin tiukoissakin tilanteissa.

Lauma
Lähde: Pixabay

 

Ole koirasi puolella

Kirjoitin aiemmat tekstit laumanjohtajuudesta, koska en halua vältellä aihetta, tai ylläpitää kenenkään harhakuvia. Mutta haluan ampua alas myös ne harhaluulot, että tässä on kyse jonkinlaisesta kamppailusta. Meidän ei tarvitse kilpailla koiran kanssa tai voittaa sitä; ainoa mitä meidän tarvitsee voittaa, on koiran luottamus.

Jos asetut kilpailemaan koirasi kanssa, olette eri puolilla ja silloin ajaudutaan helposti pattitilanteeseen. Ajatus, että koira yrittää toimia sinua vastaan, ei vie tilannetta eteenpäin. Koira ei vietä päiviään suunnittelemalla vallankaappausta, tai istu pohtimassa tapoja hankaloittaa koiranomistajan elämää.

Sen sijaan koira toimii vaistonvaraisesti reagoiden herkästi kullakin hetkellä käsillä olevaan tilanteeseen. Jos se tuntee, ettemme kykene sillä hetkellä pitämään siitä tai itsestämme huolta tai emme ole yksinkertaisesti osanneet kertoa sille, mitä haluamme, se yrittää parhaansa toimia itse – käyttäen niitä keinoja, joita koiralle on suotu. Ansaitse koirasi luottamus toimimalla viisaasti.

Ole koirasi puolella. Ota siitä vastuu, opettele ymmärtämään sitä. Tue sitä ja sen kasvua.

Foxyn kanssa kurssilla harjoittelemassa kuinka näytän sille, että olemme turvassa vieraista ihmisistä ja koirista huolimatta - ei syytä paniikkiin.
Foxyn kanssa kurssilla harjoittelemassa kuinka näytän sille, että olemme turvassa vieraista ihmisistä ja koirista huolimatta – ei syytä paniikkiin.