Free upgrade available

Laumanjohtaja 2.0

Olen tyytyväinen, että sain tuulettaa ajatuksiani laumanjohtajuudesta edellisessä tekstissä. Ehkäpä tuuletin myös sinun kyseiseen sanaan liittyviä mielikuvia? Käytän usein muitakin ilmaisuja samasta asiasta, mutta olen iloinen, jos pystyn vähentämään vastarintaa, mitä juuri tuo sana aiheuttaa. Ajattelin, että vastarinta vähenisi edelleen, jos avaan, mitä todellinen laumanjohtajuus tarkoittaa.

Todellinen johtaja on mielestäni sellainen, jonka tiimissä työskentelisin omasta vapaasta tahdostani, enkä vain sen takia, että minun on pakko. Sellainen, joka näkee ja kuulee minut, ja antaa minulle sopivan kokoisia tehtäviä, niin että voin kehittyä ja kukoistaa omana itsenäni.

Arvostan johtajassa tai opettajassa sitä, että saan myös rohkaisua yrittää, vaikka saatan tehdä virheitä. Kun näin väistämättä joskus tapahtuu, kuulisin itse mieluiten sanat: ”Hups. Yritetään uudestaan. Yritän antaa sinulle selkeämmät ohjeet tällä kertaa”.

Jos joudun tilanteeseen, jossa en osaa toimia ja panikoidun, toivon, että joku tulisi tuekseni ja näyttäisi miten toimia tilanteessa – ilman paniikkia. Jos tehtävä olisi liian kova pala minulle, haluaisin kerätä ensin rauhassa voimia, kunnes olisin valmis kokeilemaan uudestaan.

Edellyttääkö Laumanjohtaja 2.0 supervoimia, jotta pystysi kaikkeen tuohon? Kuka muka pystyy aina olemaan noin viisas, rauhallinen ja kärsivällinen? Ja kuinka on minun itseni laita, kun kerran kirjoitan aiheesta?

Ei, minusta ei tarvitse olla superihminen pystyäkseen tähän. Erehtyminen on inhimillistä, ja hyvä johtaja kasvattaa myös itseään samoilla periaatteilla kuin muitakin. Omalta kohdaltani voin sanoa, että nämä arvot ovat tärkeitä minulle ja pyrin kehittämään itseäni kasvaakseni niitä kohti, askel kerrallaan. En aina onnistu, enkä ole aina suopea erehtymisiäni kohtaan. Kyse onkin jatkuvasta itsensä kehittämisestä, joka taitaa kestää lopun elämääni. Haluan toteuttaa näitä arvoja omien koirieni hyväksi, mutta etenkin itseni takia. Olen huomannut, että se tekee minulle kaikin puolin hyvää.

Ilmainen päivitys Laumanjohtaja 2.0 on siis saatavillasi – tartutko siihen?

 

 

Mainokset
Koirien ensimmäinen päivänä niiden ainoa kysymys oli: "Kuka ottaa vastuun?"

”Ei Ei ja Ei laumanjohtajuudelle!!”

Trendinä näyttää olevan edelleen kivittää laumanjohtajuusteoriaa koirien kasvattamisessa. En malta olla sohaisematta tähän aiheeseen näin heti bloggailun alussa.

Halusit tai et, koira on laumaeläin ja tasapainoinen laumadynamiikka on sen hyvinvoinnin edellytys. Se saattaa elää ainoana eläimenä kotonasi, mutta se katsoo sinut (ja muun perheen) laumakseen. Ja jonkun on otettava ohjat käsiin tässä laumassa. Jos sinä et tee sitä, vastuu jää koiralle, halusi se sitä tai ei.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla rintaasi nyrkein rummuttava gorilla, tai alfa-uros tai -naaras – tai vielä vähemmän dominoiva tai koiraa alistava diktaattori – mutta ota kuitenkin vastuu koirastasi. Emme voi elää sellaisessa fantasiassa, että koira voi hyvin, jos ’se saa tehdä mitä haluaa ja mennä minne haluaa’.

Sanotaan tätä vastuunkantoa sitten laumanjohtajuudeksi, vanhemmuudeksi, opettamiseksi tai ohjaamiseksi – valitse itsellesi sopiva sana – homman voi hoitaa lempeästi ja luonnollisesti. Ei komentelua, hihnasta kiskomista, rankaisuja tai hermojen menettämistä. Sen sijaan kärsivällistä ja pitkäjänteistä työskentelyä koiran ehdoilla – ja sinun johdolla.

Vastuu on meillä ihmisillä. Oletko valmis kantamaan sen?

 

*** Lisäys 8.3. klo 22.25:

Kuvassa koirat ensimmäistä päivää luonani ja niiden ainoa kysymys oli: ”Kuka meistä tulee ottamaan vastuun?”

Quiet is the new loud.

Moni juttelee koiralleen alati ja koira onkin mahtava kuuntelija. Se kääntelee päätään, liikuttelee korviaan ja tuntuu ymmärtävän joka sanan. Ja epäilemättä omalla tavallaan ymmärtääkin.

Moni myös kertoo koiralle koko ajan, mitä sen tulee tehdä. Tule tänne, mene omalle paikalle, istu, maahan, älä ota sitä ja tuo se tänne. Osa koirista tekee mitä pyydetään, osa ei.

Koiralle puhumisessa, asioiden selittelyssä tai erilaisten pyyntöjen tai komentojen käyttämisessä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Mutta silloin kun haluamme koiran oikeasti kuuntelevan meitä, ja jopa muuttavan käyttäytymistään meidän ohjauksen mukaan, kannattaa olla hiljaa. Ihan hiljaa. Puhumatta ja yrittämättä vaikuttaa koiraan edes katseella.

Kun olemme näin saaneet koiran huomion, jopa pienin äänetön ele tai vihje, mitä siltä haluamme, menee perille. Koira on valinnut kuunnella meitä. Kokeile, miten käy.

Quiet is the new loud.