Koirien ensimmäinen päivänä niiden ainoa kysymys oli: "Kuka ottaa vastuun?"

”Ei Ei ja Ei laumanjohtajuudelle!!”

Trendinä näyttää olevan edelleen kivittää laumanjohtajuusteoriaa koirien kasvattamisessa. En malta olla sohaisematta tähän aiheeseen näin heti bloggailun alussa.

Halusit tai et, koira on laumaeläin ja tasapainoinen laumadynamiikka on sen hyvinvoinnin edellytys. Se saattaa elää ainoana eläimenä kotonasi, mutta se katsoo sinut (ja muun perheen) laumakseen. Ja jonkun on otettava ohjat käsiin tässä laumassa. Jos sinä et tee sitä, vastuu jää koiralle, halusi se sitä tai ei.

Sinun ei kuitenkaan tarvitse olla rintaasi nyrkein rummuttava gorilla, tai alfa-uros tai -naaras – tai vielä vähemmän dominoiva tai koiraa alistava diktaattori – mutta ota kuitenkin vastuu koirastasi. Emme voi elää sellaisessa fantasiassa, että koira voi hyvin, jos ’se saa tehdä mitä haluaa ja mennä minne haluaa’.

Sanotaan tätä vastuunkantoa sitten laumanjohtajuudeksi, vanhemmuudeksi, opettamiseksi tai ohjaamiseksi – valitse itsellesi sopiva sana – homman voi hoitaa lempeästi ja luonnollisesti. Ei komentelua, hihnasta kiskomista, rankaisuja tai hermojen menettämistä. Sen sijaan kärsivällistä ja pitkäjänteistä työskentelyä koiran ehdoilla – ja sinun johdolla.

Vastuu on meillä ihmisillä. Oletko valmis kantamaan sen?

 

*** Lisäys 8.3. klo 22.25:

Kuvassa koirat ensimmäistä päivää luonani ja niiden ainoa kysymys oli: ”Kuka meistä tulee ottamaan vastuun?”

Mainokset

Quiet is the new loud.

Moni juttelee koiralleen alati ja koira onkin mahtava kuuntelija. Se kääntelee päätään, liikuttelee korviaan ja tuntuu ymmärtävän joka sanan. Ja epäilemättä omalla tavallaan ymmärtääkin.

Moni myös kertoo koiralle koko ajan, mitä sen tulee tehdä. Tule tänne, mene omalle paikalle, istu, maahan, älä ota sitä ja tuo se tänne. Osa koirista tekee mitä pyydetään, osa ei.

Koiralle puhumisessa, asioiden selittelyssä tai erilaisten pyyntöjen tai komentojen käyttämisessä ei sinänsä ole mitään ongelmaa. Mutta silloin kun haluamme koiran oikeasti kuuntelevan meitä, ja jopa muuttavan käyttäytymistään meidän ohjauksen mukaan, kannattaa olla hiljaa. Ihan hiljaa. Puhumatta ja yrittämättä vaikuttaa koiraan edes katseella.

Kun olemme näin saaneet koiran huomion, jopa pienin äänetön ele tai vihje, mitä siltä haluamme, menee perille. Koira on valinnut kuunnella meitä. Kokeile, miten käy.

Quiet is the new loud.